Verotusko työllisyyden paranemista jarruttaa, Jaakko Kiander?
– Sanoisin pikemminkin niin päin, että jos haluamme vauhdittaa työttömyyden alentamista, silloin tarvitaan verohelpotuksia. Verotus sinällään ei ole este nykyiselle työllisyydelle.

Olet sanonut, että Suomi voisi laskea verotusta, vapauttaa työmarkkinoita ja leikata työttömien avustuksia sekä palkata ihmisiä hoivatöihin. Miten tämä on mahdollista?
– Jos ihmisiä saadaan töihin, tulee aika paljon säästöjä tulonsiirroissa, joihin nyt menee julkisia varoja. Nythän maksetaan aika paljon työttömyyskorvauksina, koska työttömiä on paljon. Jos työttömyys saadaan alas, vapautuu resursseja, joita voidaan käyttää verohelpotuksiin ja julkisten palvelujen parantamiseen.

VATT:n mukaan työttömyysturvan kestoa pitää porrastaa. Miten korvausten huonontaminen parantaa työllisyyttä? Suurin osa nykyisistä työttömistähän menetti työpaikkansa laman aikana.
– Jos työttömyysturvassa on alenemia ja korvauksen kestoa rajoitetaan, se edistää työn etsintää ja sitä, että työttömät joutuvat hyväksymään mitä tahansa työtarjouksia. Jonkun verran tutkimustulokset tukevat sitä, että työttömyysturvan ehtoja kiristämällä voidaan edistää työhön hakeutumista.

Ajattelu perustuu siihen, että työpaikkoja olisi, mutta ne eivät kelpaa työttömille, vai kuinka?
– Totta kai niin, että jos työpaikkoja ei ole, korvauksiin puuttuminen ei auta. VATT:in ehdotus sopii tilanteeseen, että työpaikkoja on, mutta ne eivät kelpaa kaikille työttömille. Työttömyysturvan keston porrastaminen edellyttää, että yrityksissä on riittävästi aitoa työvoiman kysyntää.

Onko realistista, että ns. rakennemuutoksen uhrit työllistyisivät?
– Vanhimmat olisi pitänyt jo aiemmin päästää työttömyyseläkkeelle. Viime vuosina yli 50-vuotiaiden työllisyys on kohentunut. Tosin edelleen ikääntyneillä on vaikeuksia, koska työnantajat suosivat nuoria.
– Tarvitaankin tuettuja työpaikkoja, sillä työ on parempi kuin työttömyys.

VATT esittää, että työnantajamaksuja kevennettäisiin palveluammateissa ja muilla työvaltaisilla aloilla. Samanaikaisesti aloille kohdistettaisiin valikoivaa työllistymistukea. Eikö kyse ole kilpailun vääristämisestä ja paluusta tukiaiskäytäntöön?
– Työnantajamaksujen alennus voidaan toteuttaa niin, ettei se aseta yrityksiä epäreiluun tilanteeseen. Toinen tapa ilmaista asia on, että työnantajan sosiaaliturvamaksuihin tuodaan jonkinlainen progressiivinen elementti eli maksuprosentti nousisi palkkatason myötä. Tämä voidaan nähdä tapana vähentää verotuksen vääristävää vaikutusta.

Ajatuksena siis on, että osa työnantajista maksattaa veronmaksajilla osan työvoimakuluistaan?
– Onhan se sitäkin, jos työvoimakustannuksia halutaan alentaa joillain sektoreilla. Porrastuksen voi tehdä niinkin, että isompaa palkkaa maksavat työnantajat maksavat isompia maksuja, mutta kyllä kyse on subventiosta.

Syntyisikö Suomeen B-luokan työmarkkinat?
– Kukaan ei huomaisi porrastusta paitsi työnantajat maksuhelpotuksina työnantajamaksuissa. Ovathan työnantajat nytkin eri kasteissa työnantajamaksuissaan.

Väität talouspolitiikassa olevan käytössä menneen ajan keinot, kun talouspolitiikan keskiössä on inflaatiokuri ja valtion alijäämän hoitaminen eikä tulevaisuuteen varautuminen?
– On aika inhimillistä, että talouspolitiikassa joudutaan peilaamaan menneisiin kokemuksiin, koska tulevaisuudesta ei tiedetä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että EKP:n rahapolitiikka on turhan kireää.
– Euroopan isot maat, kuten Saksa ja Italia, ovat erittäin huonossa jamassa, ja se heijastuu meihin ja kaikkiin muihinkin.

Palkkaneuvottelujen lähestyessä inflaatiokurista taas muistutellaan myös ammattijärjestöjä. Liioitellaanko Suomessa inflaatiovaaraa?
– Ei meillä tällä hetkellä inflaation uhkaa ole. Palkkakuria lisää se, että kilpailijamaissa menee aika huonosti. Näyttää siltä, että muissakin maissa palkkalinja muodostuu aika niukaksi, ja jos halutaan pitää huoli omasta kilpailukyvystämme suhteessa muihin maihin, meillä ei voida nostaa palkkoja enemmän kuin muualla.

Suomalaiset palkansaajat saavat siis odotella, että pääsevät ostovoimassaan lähemmäksi Emu-maiden keskitasoa?
– Jos kuroisimme kiinni palkkaeroa parhaimpiin Emu-maihin, se merkitsisi, että palkkojen pitäisi nousta Suomessa enemmän kuin muissa maissa. Jossain määrin tämä olisi järkevää, mutta ajatus sotii työllistämistavoitetta vastaan.
– Sellainenkin riippuvuus on olemassa, että jos palkat nousevat paljon, työllisyys kasvaa hitaammin. Isommat korotukset saisivat jäädä odottelemaan aikaa, että ensin saadaan täystyöllisyys. Työllisyyden parantuessa palkat nousevat vähitellen itsestäänkin liukumien kautta.