Lisäksi Sirpa on neljän lapsen äiti. Perheeseen kuuluu puoliso Mika ja kvartetti Pasi,11, Nico,9, Saku,7 ja Roni, 6. Kun molemmat puolisot olivat töissä Pitäjänmäen varastolla, he pystyivät järjestämään työvuoronsa ja lastenhoidon vuorottelemalla. Perhe-elämä siinä kuitenkin kärsi. Mika on nyttemmin siirtynyt Valion leipiin Herajoelle.

– Muutama vuosi meni hukkaan, kun kuljin kuin kone työpaikan ja kodin väliä. Vuorot kulkevat kuuden viikon jaksoissa ja esimerkiksi vuonna 1998 meillä oli neljä koko perheen yhteistä viikonloppua, Sirpa toteaa.

Äidin ja isän roolit menivät lapsilta sekaisin. Kumpikin sai raataa kuin kuka tahansa yksinhuoltaja: Mika korjaili vaatteita ja Sirpa polkupyöriä. Kummankin keittotaito joutui koetukselle, sillä lapsilta sateli kommentteja, jos äidin lihapullat eivät olleet yhtä hyviä kuin isän tai päinvastoin. Isovanhemmilta ei voinut pyytää apua kriisitilanteissakaan, sillä Mikan vanhemmat asuvat Nilsiässä ja Sirpa puolestaan on kotoisin Kouvolasta.

– Puhtaasti taloudellisista syistä Mika jäi isyyslomalle, kun minun äitiyslomani Sakun jälkeen loppui. Uskon että olemme yhdessä, ja kiitos hyvien naapureiden jotka pitävät poikia silmällä, onnistuneet kasvattamaan heistä tasapainoisia yksilöitä. Meidän on ollut pakko oppia luottamaan lapsiimme, sanoo Sirpa, jota on kuitenkin hiukan huolestunut siitä mitä teini-ikä tuo tullessaan.

Luottamustehtäviensä takia Sirpa tekee nyt päivätyötä ja pystyy sovittelemaan omia työaikojaan puolison yö- ja iltavuorojen mukaan. Mutta kun puoliso on iltavuorossa, he eivät tapaa koko viikkona.

– Mutta yhteinen harrastus meillä kuitenkin on. Käydään ruokaostoksilla kaksistaan nyt kun pojat ovat isompia, Sirpa sanoo ja räväyttää leveän hymyn.

Lyhyemmät työajat

Sirpa luettelee suoralta kädeltä kymmenkunta työkaveria, jotka edelleen sovittelevat kodin ja työn palapelin palasia kohdalleen. Yksi, vain yksi naispuolinen vuorotyöntekijä tekee lyhennettyä, kuuden tunnin työpäivää.

Esimerkiksi 30 tuntiin lyhennetty työaika on elintarvikkeelle tärkeä tavoite: miksei voisi tehdä lyhyempää päivää perjantaisin tai lyhyempää iltavuoroa? Työajan pitää joustaa, se pitää voida sovittaa kunkin elämäntilanteeseen, sanoo Sirpa, joka toteaa, että hänen työpaikallaan joustavasta systeemistä voi hyvin neuvotella.

Varastotyöntekijä Miia Valkeinen, 27, tarttui heti työnantajan työaikatoivomuksia koskeneeseen tiedusteluun. Varastolla tehdään töitä kolmessa vuorossa.

Mutta Miia tekee vain aamuvuoroa.

– Näin saan enemmän aikaa perheelle, sanoo Miia, 5-vuotiaan Tiian ja 3-vuotiaan Joonan äiti. Vuoro alkaa kello 6.00. Miian mies, joka on töissä erään toisen yrityksen varastoilla. vie lapset päiväkotiin ja Miia hakee heidät päästyään töistä kello 14.00. Tämä järjestely jatkuu ainakin vuoden loppuun.

– Kunnalliset päiväkodit avautuvat seitsemältä. Meille vuorotyöntekijöille lasten vieminen päiväkotiin siihen aikaan ei ole mahdollista, ellei työnantaja anna lupaa tulla töihin myöhemmin, pistää väliin pääluottamusmies Sirpa Ahonen.

Hän puhuu lämpimästi sen puolesta, että päiväkodit avattaisiin kello 5.30 tai että isompiin yrityksiin perustettaisiin päiväkoteja, joiden aukioloajat olisi sovitettu työvuororytmiin. Samoin hän puolustaa vanhempien oikeutta jäädä kotiin hoitamaan sairasta lasta siihen saakka, kun lapsi on täyttänyt 15 vuotta. Nykyään raja on kymmenen.

– Ja kun lapsi on sairas, vuorotyötä tekevien vanhempien on saatava myös nukkua. Muuten he ovat riski työpaikalla!

Yöhoitopaikkoja on tullut lisää, mutta niitä Sirpa pitää viimeisenä vaihtoehtona. Kyllä vuorotyöntekijöidenkin lasten pitäisi saada yleensä nukkua kotona.

– Sen sijaan haluaisimme mieluusti päiväkoteja, joissa eläkeläiset, lapset ja nuoret saisivat seurustella keskenään. Siinä olisi jotain samaa kuin vanhoissa kyläyhteisöissä, joissa lapset kasvatti koko kylä.

Sirpa korostaa, että yhteiskunnan kaikkien jäsenten, riippumatta siitä millaista työtä he tekevät, pitää osallistua talkoisiin työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen puolesta.

– Jossain vaiheessa me kaikki tarvitsemme jotakin palvelua, jonka joku meistä voi tarjota. Kaikenlaiset ratkaisut johtavat ketjureaktioon: jos esim. kaupan aukioloaikoja pidennetään, työntekijöiden on toisessa päässä yritettävä selvitä työn asettamista vaatimuksista. Haluammeko sellaisen yhteiskunnan, jossa vain lapsettomat ja vanhemmat ihmiset voivat käydä töissä ja perheellisten on yritettävä kasvattaa lapsistaan kunnon kansalaisia ja pyrittävä tarjoamaan heille parempi koulutus, enemmän aikaa, tukea ja turvallisuutta, hän kysyy.

Luottamustehtävien yhdistäminen

Luottamusmiesten tilanne on nostettu pöydälle monien neuvottelukierrosten aikana ja se otetaan esiin nytkin.

– Luottamusmieheen kohdistuvat vaatimukset ovat suuria. Meidän pitää olla pappeja, psykologeja ja parisuhdeterapeutteja, Sirpa Ahonen toteaa. Uusien, nuorten luottamusmiesten löytämiseen liittyvät vaikeudet voitaisiin ratkaista yhdistämällä luottamus- ja työsuojelutehtäviä.

– Vaikka se tietysti tarkoittaakin sitä, että pitää keskustella itsensä kanssa, sanoo Sirpa ja nauraa höräyttää. – Mutta kahden tehtävän hoitaminen on vahvuus ja tuo työhön syvyyttä. Kaksien erillisten vaalien järjestäminen on voimavarojen tuhlausta.

– Luottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu voitaisiin valita samaan aikaan ja kolmeksi tai neljäksi vuodeksi. Ensimmäinen vuosi menee asioihin perehtymiseen.

Tulopoliittinen kokonaisratkaisu vai liittokohtainen sopimus? Sirpa Ahonen sanoo, että Elintarvike tuskin haluaa kokonaisratkaisua. Palkat ovat nykyään 8—9 prosenttia teollisuuden keskipalkoista jäljessä, vaikka jälkeenjääneisyys jo hetkeksi supistui seitsemään prosenttiin.

– Jos aiomme saavuttaa muut, niin liittokierros siihen tarvitaan, toteaa luottamusmies päättäväisesti.

Ingegerd Ekstrand