Nuorisotutkimusverkoston vastaavan tutkijan Terhi-Anna Wilskan mukaan nuorten aikuisten kulutuskäyttäytymistä ei määrää niinkään ikä kuin elämänvaihe. Ennen perhettä, lapsia ja asuntovelkaa voidaan käyttääkin rahaa palveluihin ja vapaa-aikaan, mutta sen jälkeen maksetaan asuntolainaa. Laina-aikojen pidentymisestä huolimatta se halutaan maksaa nopeasti. Kärjistettynä: Elämä alkaa, kun asunto on oma.

Kulutustavat ovat muuttuneet vain vähän.

– Vaikka nuorilla aikuisilla on vanhempia ihmisiä vähemmän syyllisyyttä kulutuksesta, se on edelleen melko puritaanista ja kohdistuu lähinnä lasten kanssa vietettyyn vapaa-aikaan. Mutta ei siihenkään loputtomasti tuhlata.

Työllistävien palvelujen sijasta suomalaiset ostavat tekniikkaa.

– Siivoja ollaan valmiita ottamaan vasta sitten, kun valtio maksaa siitä suuren osan. Silti ostetaan uusi laajakulmatelevisio ja lapsillakin pitää olla kännykät, kuvaa Wilska.

Wilskan mielestä sukupolvien täytyy vaihtua ennen kuin työllistävien palveluiden käyttö laajasti kasvaa.

– Meidän elämänmuotomme ei ole vielä kovin kulutuskeskeinen ja kulutuksessakin tavara on etusijalla. Nyt se on vähän liukumassa siihen, että tehdään vapaa-ajalla jotain, joka maksaa.

Varmuus työstä lisäisi kulutusta

Nuorilla aikuisilla, joista vain pieni osa on hyvätuloisia, pieniä veronkevennyksiä varmempi kannuste kulutuksen lisäämiseen olisi varmuus työpaikasta. Nyt suurella osalla töitä on pätkittäin ja niiden välissäkin pitää elää.

Varmempi tulovirta voisi tosin taas johtaa asuntojen ostoon. Wilskan mukaan suomalaisten ajatuksissa etenkin lapsiperheiden kuuluu edelleenkin asua omistusasunnossa.

Nuorilla aikuisilla on tosin nykyään harvemmin omistusasuntoja kuin aikaisemmin.

– 90-luvulla sen selitettiin johtuvan asennemuutoksista, että halutaan asua vuokralla. Ei se siitä johdu vaan siitä, että pätkätyöläinen ei saa asuntolainaa, ei edes luottokorttia.

Wilskan mielestä pienituloisille pienistä veronkevennyksistä tulevat pienet rahat hupenevat helposti arkipäivän asioihin. Se näkyy kansantalouden tilastoissa yksityisen kulutuksen lisääntymisenä, mutta ei välttämättä työpaikkoina. Suurituloisten suurempi hyöty taas menee helposti varallisuuden kasvattamiseen tai kulutukseen, mutta usein ulkomailla.

Palvelujen käyttö on työllistävää kulutusta

Palvelujen käytön lisääminen olisi sellaista kulutuksen lisäämistä, joka työllistäisi, mutta Wilskan mielestä se ei tapahdu hetkessä.

– Ja kyllä siinä saataisiin aika paljon kuluttaa, jotta firmoissa ja julkisella sektorilla tehdyt saneeraukset saataisiin sitä kautta korvattua.

Työllisyyden näkökulmasta Wilskan mielestä aleraha kannattaisikin sijoittaa varmemmin: palkata esim. lisää opettajia, sairaanhoitajia tai väkeä päiväkoteihin.

Verotuksen keventämisen seurauksena tapahtuva julkisten palvelujen supistaminen ja niiden siirtäminen yksityisen talouden piiriin johtaa Wilskan mielestä helposti yhteiskunnan kahtiajakautumiseen. Ne kuluttavat, joilla on rahaa.

Wilska näkee linjauksissa myös sukupolvien välisen ongelman.

– Niin kauan kuin suurten ikäluokkien lapset tarvitsivat päivähoitoa ja koulutusta, niihin satsattiin. Mutta kun he siirtyivät maksumiehiksi yhteiskunnassa, alkoi palvelujen saneeraus.

Nyt huolen kohteena on suurten ikäluokkien eläkkeet ja muu vanhuudenturva.

Heikki Lehtinen