Liikenneturvallisuus osaksi työsuojelua

Liikenteessä menehtyneiden suuri lukumäärä on saanut tutkijat liikkeelle. Työterveyslaitos ja Liikenneturva ovat käynnistäneet projektin, jolla pyritään saamaan liikenneturvallisuus osaksi yritysten työsuojelua. Perinteisestihän työsuojelu on alkanut tehtaan portilla ja myös päättynyt sinne.

Osa projektin rahoituksesta tulee työsuojelurahastolta. Projektin parissa työskentelee vuoden 2002 kesään saakka kolme henkilöä.

Yksi heistä on työterveyslaitoksella työskentelevä Simo Salminen, joka on koonnut taustatietoja, joista ilmenee, että arviolta 600 000 suomalaista viettää ainakin tunnin päivässä liikenteessä työasioissa. Kun tutkijat pyysivät 5 000 tähän joukkoon kuuluvaa henkilöä nimeämään liikenteen suurimmat riskit, kärkeen nousivat "kiire, jonot, väsymys, matkapuhelin ja työssä pyörivät ajatukset". Kyselyyn osallistuneet toimivat ammateissa, joissa työntekijät joutuvat liikkumaan paljon, esimerkkinä rakennusalalta putkiasentajat ja katontekijät. Muita paljon ajavia ovat edustajat ja myyjät, jotka ovat tien päällä vähintään kolme tuntia joka päivä.

– Voisi kuvitella, että tietokoneet, sähköposti ja matkapuhelimet olisivat vähentäneet matkustustarvetta, mutta vaikuttaa siltä kuin olisi pikemminkin käynyt päinvastoin, sanoo Liikenneturvan projektivastaava, tutkija Erkki Lähdeniemi.

Ja jokaiseen reissuun liittyy riski.

Onnettomuuksista aiheutuu paitsi runsaasti inhimillistä kärsimystä myös kustannuksia. Liikenneturva selvittääkin parhaillaan kuinka suurista kustannuksista on yrityskohtaisesti kysymys.

Kolme pilottiprojektia

Yhteenveto hankkeesta laaditaan siis kesällä 2002. Silloin tutkijat ovat koonneet kolmen pilottiprojektin kokemukset.

Yksi projekteista on jatkunut jo miltei vuoden. Sitä toteutetaan yhteistyössä Karjalan Sähkö -sähköyhtiön kanssa. Yhtiö tarjoaa työntekijöilleen esimerkiksi ajo-opetusta. Toisessa, vielä nimeämättömässä yrityksessä perustetaan keskusteluryhmiä. Kolmas yhteistyöosapuoli ovat Esson ammattikuljettajat.

Pohjoiskarjalaisessa sähköyhtiössä on tarkasteltu ihmisten työajoja ja alettu miettiä, ovatko ne kaikki tarpeellisia. Sekä yhtiö että työntekijät ovat pohtineet, voitaisiinko ajamista vähentää paremmalla suunnittelulla.

Koska ajoa kuitenkin on paljon ja ajomatkat ovat pitkiä, 180 kuljettajaa on päässyt kurssille oppimaan ennakoivaa ajoa ja ajoneuvon hallintaa yllättävissä tilanteissa. Autojen kunto on testattu ja esimerkiksi kuorma-autot on varustettu turvavöillä. Tämä on menetelmistä kalliimpi. Halvempi vaihtoehto ovat yritykset sisällä käytävät keskustelut.

– Ruotsalaistutkimukset osoittavat, että keskusteluryhmät ovat tehokkain malli, sanoo Lähdeniemi. Liikenneturvallisuus on parantunut merkittävästi tätä menetelmää käyttäneissä yrityksissä.

Esso-yhteistyössä Liikenneturva haluaa nähdä, onko mahdollista saada myös ammatikseen autoa ajavat mieltämään liikenneturvallisuus osaksi työsuojelua. Lähdeniemi on toiveikas. Ammattikuljettajat tietävät tarkkaan säiliöauton ajamiseen liittyvät vaarat samoin kuin sen, miten katastrofaalisia seurauksia onnettomuudesta voi aiheutua. Siksi Lähdeniemi onkin vakuuttunut siitä, että ammattikuljettajat asennoituvat myönteisesti liikenneturvallisuuden parantamiseen.

Tällä hetkellä hänen tilanteensa on sikäli onnellinen, ettei hänen tarvitse ajella ympäriinsä kuin väkkärä rakennukselta toiselle. Hän asentaa kattoja samalla leppävaaralaisella rakennustyömaalla syksyyn saakka.

Helsinki ympäristökuntineen on hänen normaalia työaluettaan, ja hän voi joutua kiertämään useilla rakennuksilla yhden ainoan päivän aikana.

Liikenne on lisääntynyt valtavasti niiden vuosikymmenten aikana, jolloin hän on pyörinyt maanteillä.

– Koko ajan pitää olla tarkkana, jos mukana tahtoo pysyä, hän sanoo.

Kiireinen työrytmi johtaa kuitenkin siihen, että ajatukset tahtovat luisua liikenteestä työasioihin.

– Siinä vaiheessa sitä muuttuu vaaralliseksi muulle liikenteelle.

Toinen riskitekijä ovat jonot, Risto sanoo. Tätä väitettä tukevat myös selvitykset, jotka osoittavat selvästi, että suomalaiselta menee hermot, kun liikenne puuroutuu. Silloin me syyllistymme älyttömiin ohituksiin ja muihin ajattelemattomiin liikkeisiin.

Matkapuhelin on Liikenneturvan tutkimusten mukaan kovin monien auto-onnettomuuksien aiheuttaja. Onnettomuusriski nelinkertaistuu, kun kuljettaja tarttuu matkapuhelimeen ja alkaa puhua. Keskittyminen herpaantuu, auton käsittely vaikeutuu ja muiden liikenteessä olevien harmiksi myös nopeus alkaa hitaasti pudota.

– Kännykät ovat tuoneet tullessaan pelkkää kurjuutta. Nyt sitä on tavattavissa milloin ja missä hyvänsä, hän huokaisee. Itsellään hänellä on kännyköitä kaksin kappalein.

Mutta pieni puna poskilla Ristokin myöntää puhuvansa matkapuhelimeen ajaessaan. Siksi hands free -varustus ei ole mikään huono ajatus. Turha luullakaan, että ihmiset pysäyttäisivät autonsa joka kerta siksi aikaa, kun puhuvat puhelimessa.

Siinä yrityksessä, jossa hän työskentelee, ei ole koskaan keskusteltu liikenneturvallisuudesta.

– Kaikesta muusta työsuojeluun liittyvästä kyllä puhutaan, mutta liikenneturvallisuuteen ei ole ikinä kajottu sanallakaan.

Hän itse ilmoittautuisi ensimmäisten joukossa mukaan, jos työnantaja esimerkiksi tarjoaisi mahdollisuutta osallistua turvallisen ajon kurssille.

– Minun sukupolveni ei ole koskaan saanut opetusta liukkaan kelin ajossa eikä meitä ole myöskään opastettu hallitseman ajoneuvoamme yllättävissä tilanteissa, Risto toteaa.

Carola Isaksson