Teema
Konkaripuheenjohtaja Pentti Levo:
SAK säilyttää iskukykynsä
 Ay-liike on aina
kyennyt vastaamaan aikansa haasteisiin, ja olen aivan varma, että SAK kykenee jatkossakin
siihen. Nettisukupolvikin verkottuu ay-liikkeeseen aikansa harhailtuaan, sanoo SAK:n
pitkäaikaisin liittopuheenjohtaja Pentti Levo (58).
Pentti Levo on johtanut Viestintäalan
ammattiliittoa, aiemmin Suomen Kirjatyöntekijäin Liittoa 20 vuotta. Toukokuun
puolivälissä pidettävässä liittokokouksessa Levo jättää kaikkiaan 35 vuotta
palvelleen liittonsa ja jää eläkkeelle. Käytännössä Levo on jo jättänyt
tehtävänsä keuhkoahtaumasairautensa vuoksi.
Stadin kundilla on pitkä perspektiivi
ay-liikkeeseen. Levo laskee itsensä Sörkän jätkäksi, vaikka virallisesti onkin
kotoisin Kalliosta Kolmannelta linjalta. Kallion ja Sörkän raja kun kulkee keskellä
Hämeentietä.
– Menin 60-luvun alussa
ensimmäiseen vakituiseen työpaikkaani kirjapainoon ja liityin ay-liikkeeseen. Siitä
saakka ammattiyhdistysliikkeellä on ollut pelkkää mahtavaa nousukautta. SAK:n
yhdistymisen myötä jäsenmäärä ja voima kasvoivat, eikä SAK:n mahti ole heikentynyt
mihinkään.
– 90-luvun alun lamavuosina Aho ja
Viinanen yrittivät romuttaa ay-liikkeen työttömyyskassajärjestelmän kautta. Jos
kassamaksu olisi noussut viisinkertaiseksi ja ay-jäsenmaksut sen myötä 5—6
prosenttiin, se olisi ollut ay-liikkeen tuho. Yleislakon uhkista vuoden 1994 uhka oli
kaikkein tärkein, Pentti Levo arvioi.
Hänen mielestään voi kiistatta
sanoa, että ay-liike selvisi laman koettelemuksista hyvin.
– Inflaatio saatiin kuriin ja
hintapolitiikka vakaaksi. 90-luvulla tehdyt nollaratkaisut olivat ihan järkeviä, vaikka
niitä arvosteltiinkin, Levo painottaa.
Tutkimusten valossa SAK:n arvovalta
kansalaisten keskuudessa on noussut koko ajan, ja suuren painon Pentti Levo panee
puheenjohtaja Ihalaisen maltillisen esiintymisen piikkiin.
– Repivä ja koheltava johtaja
olisi voinut saada pahaa jälkeä aikaan muutoinkin vaikeana lama-aikana, Levo toteaa.
Ay-liike hoiti
oppositiopolitiikan
Ay-liikkeen selviytymistä lamasta
korostaa sekin, etteivät jäsenet paenneet jakopolitiikan hylänneestä ay-liikkeestä.
Levo muistelee, kuinka vielä 1980-luvun lopussa Kirjaliitossakin mietittiin, pitäisikö
80 prosentin lomaraha vaatia sataan prosenttiin. 1990-luvulla se pudotettiin
työttömyyden pahasti kolhimalla graafisella alalla 50 prosenttiin, mikä se on muillakin
aloilla.
– 90-luvulla jouduttiin
tinkimään aika monesta asiasta ja aiemmin periaatteellisinakin kysymyksinä pidetyistä
asioista. Jouduimme katselemaan muuttunutta maailmaa toisella silmällä. Se oli
henkisesti raju muutos, Levo kuvaa.
Lamavuosina työväenpuolueet olivat
kaiken lisäksi oppositiossa, ja Levon mielestä SAK:laisen ay-liikkeen piti hoitaa
edunvalvonnan ja puolustustaistelun lisäksi myös oppositiopolitiikkaa.
– Demareilla oli omat
puheenjohtajakriisinsä, kommunisteilla maailmanlaajuinen kriisinsä.
Työväenpuolueet eivät kyenneet
hoitamaan edes oppositiopolitiikkaa.
Ay-liikkeestä tuli 1990-luvulla myös
työttömien liike. Levo puhuu edelleen SAK:sta työväenliikkeenä, vaikka järjestö
poisti säännöistään jo kymmenen vuotta sitten toteamuksen olevansa osa
työväenliikettä.
– Työtä tekevät ja työttömät
ovat osa työväenliikettä. Palkansaaja -sanaa olen vieroksunut, koska kyllä duunarin on
aina pitänyt ansaita palkkansa, Levo sanoo eikä ole vanhoilla päivilläänkään
oppinut kadehtimaan edes Ollilan optioita. Lapsuuden kotikulmilla kun ei oltu kateellisia
kenellekään, koska kenelläkään ei ollut mitään kadehdittavaa.
Lihavat vuodet koetinkivi
Jos ammattiyhdistysliike kesti hyvin
sodan jälkeen synkimmän lama-ajan, monta vuotta kestänyt nousukausi saattaa koitua
koetinkiveksi. Irtiottoja yleisestä palkkalinjasta tapahtuu yrityskohtaisesti, ja
palkkaerot kasvavat. Optiot ja osinkotulot revittävät eroa.
– Nousukaudessakin on omat
vaaransa ay-liikkeen yhtenäisyyden kannalta. Ammattirakenteet murtuvat, ja työt
jakaantuvat enemmän ja vähemmän osaamista vaativiin tehtäviin. Liittojen sisälläkin
on väkeä, jolle solidaarisuus ei enää maistu. Yksilöllisyyden korostajat ovat
liikkeellä, Pentti Levo hahmottaa.
Hänen mielestään ay-liikkeen liima
on yhteisöllisyys, jota varttuneen polven on nyt syytä jankuttaa.
– Yhteisöllisyys on ay-liikkeen
toiminnan lähtökohta. Se ei ehkä kestä nuoremmassa polvessa, koska he eivät ole
sisäistäneet yhteen kuulumista. En kuitenkaan epäile, etteikö nettisukupolvikin
verkottuisi ay-liikkeeseen, kun on aikansa tehnyt 12 tunnin työpäiviä kahdeksan tunnin
palkalla ja vielä ilmaiseksi viikonloput.
SAK on Levon mielestä kadottanut
jossain määrin liikkeen luonnetta, jota ollaankin nyt kampanjalla herättelemässä
henkiin.
– Ay-liikkeen kansaliikeluonne
etenkin kasvukeskusalueilla on aika surkea, Levo arvioi ja toteaa, että ihmiset saadaan
kyllä mobilisoitua lakkoon, mutta lakkojen pitävyyskään ei ole enää taattu.
– Paikalliset ammattiosastot
pitäisi ehkä jakaa pienempiin yksiköihin, joihin ihmiset tuntisivat kuuluvansa, Levo
aprikoi.
Joukkokokouksiakin ay-liike tarvitsee
hengen nostattamiseen.
– Viimeisin oli Senaatintorilla ja
kyllä sitä tarvittiin.
Haasteista selvitään
Duunareitten lapsista koulutetaan kovaa
vauhtia toimihenkilöitä, eikä SAK:laisuutta välttämättä imetä äidinmaidosta.
Pentti Levon mielestä SAK:laisille liitoille tulee suuria haasteita värvätä
joukkoihinsa ammattikorkeakoulun käyneitä, kun kärkkymässä ovat myös STTK ja AKAVA.
Viestintäalan ammattiliitto on rekrytoinut oppilaitoksista paljon uusmediaopiskelijoita,
mutta nähtäväksi jää, mihin liittoon he samaistuvat työpaikan saatuaan. Pentti Levo
uskoo, että ihan oikeita ay-ihmisiä nuoresta sukupolvestakin tulee aikanaan, kun
työelämä on heitä rassannut.
Levo jättää nuoremman sukupolven
mietittäväksi ay-liikkeen uuden vuosituhannen haasteet ja on varma siitä, että uusi
sukupolvi kykenee vastaamaan aikansa haasteisiin.
– Nuori väki ymmärtää tulevaa
jäsenpolvea paremmin kuin meikäläiset. Kukin meistä on aikamme lapsi.
– Ay-liike on aina elänyt
haasteiden mukaan ja pärjännyt. En osaa sanoa, mitä haasteet ovat, mutta olen aivan
varma siitä, että porukka pystyy ne hoitamaan, Levo vakuuttaa.
Yhden neuvon hän kuitenkin antaa:
luottamusmiesjärjestelmästä on pidettävä huolta, sillä se on ay-liikkeen kivijalka.
– Jos luottamusmiehiä ei olisi,
työpaikoilla vallitsisi täydellinen kaaos, Pentti Levo sanoo.
Hän on tyytyväinen Viestintäalan
ammattiliiton edellisissä sopimusneuvotteluissa saamaan ratkaisuun, että myös 1—20
työntekijää työllistävien yritysten luottamusmiehelle maksetaan kahdesta tunnista
viikossa luottamusmieskorvausta.
– Työnantaja joutuu näin
tunnustamaan luottamusmiehen, ja heidän saaminen pienillekin työpaikoille on entistä
houkuttelevampaa. Periaatteellisesti asialla on suuri merkitys, Levo sanoo.
Sukututkimus työn alla
Sairaslomallaan ennen niin
vikkeläliikkeinen Pentti Levo on opetellut kävelemään hitaasti hengästymättä ja
tehnyt sukututkimusta. Siinä hän on päässyt jo 1200-luvulla.
– Sukujuurista löytyy muun muassa
Maunu Tavast, pari kolme marsalkkaa sekä Sigismundin kannattaja Mikael Olavinpoika Munck,
joka myöhemmin aateloitiin ja lopuksi vuonna 1599 mestattiin Turussa, Suomen vanhimpiin
suomalaisiin sukuihin kuuluva Pentti Levo kertoo.
Leena Seretin
Palkkatyöläinen
6.2.2001 nro 1/01 |
