Tilastokeskuksen tiedoilla tammikuun työttömyys teki 241 000
henkeä ja työministeriön luvuilla 307 000. Molempien mukaan työttömien määrä ei
vuodessa ole alentunut ollenkaan. Kun otetaan huomioon, että työvoiman kokonaismäärä
on nyt 31 000 pienempi kuin tammikuussa 2003, on työttömyys todellisuudessa
lisääntynyt ja työllisyysaste jo 65 prosentin alla.
Työvoimasta on jättäytynyt pois paitsi opiskelijoita, myös huomiota herättävän
suuri määrä naisia. Selviä syitä siihen, miksi naiset ovat kotiin jääneet, ei ole
tiedossa. Vaikuttaa kuitenkin ilmeiseltä, että 34 000:lla vähentyneet määräaikaiset
työsuhteet ja niiden jälkeinen toivoton työllisyystilanne ovat kodin houkutusta
lisänneet.
Mistään takavuosien hella-ilmiöstä tuskin on kysymys, vaikka siihenkin suuntaan on
viittailtu. Myöskään lapsia ei näinä aikoina ole mitenkään poikkeuksellisen paljon
laitettu, saatikka, että tässä kalliissa maassa tavallinen perhe olisikin yhtäkkiä
ruvennut yksin miehen ansioilla toimeen tulemaan.
Paikalleen jämähtänyt tai jopa nousuun kääntynyt työttömyys rupesi varsinkin
viime syksynä selvästi kiristämään yhteiskunnallista ilmapiiriä.
Löylyä kiukaalle löi teollisuus supistamalla voimakkaasti investointejaan Suomessa,
sanomalla väkeä joukkomitassa täällä irti ja siirtämällä tehtaitaan
halpapalkkamaihin.
Teollisuus oli päällimmäisenä ajamassa kivikkoon myös tupon
muutosturvatyöryhmää ja huitaisi siihen päälle vielä kulahtaneen
"työllisyysohjelmansakin", joka keskittyy enemmän sopimusturvan ja
työmarkkinajärjestelmämme kaatoon kuin uusiin työpaikkoihin.
Helppoheikkejä työttömyyttä alentamaan on piisannut ennen ja piisaa varmaan
jatkossakin. Vakava ponnistus työllisyyden eteen on kuitenkin pitkäjänteistä ja
monipiippuista. Sitä Suomessa on tehty hampaat irvessä kymmenkunta vuotta ja sitä
pitää vain sietää jatkaa. Monia kiviä, joiden alta on uskottu työpaikkoja
löytyvän, on eri ohjelmien mukaisesti käännetty ja käännetään varmaan vastakin.