Onneksi miesten ongelmat helpottuivat heti, kun puupölyä ympäriinsä syytäneen työstölinjan vanhat koneet poistettiin käytöstä ja linja laitettiin uuteen uskoon koteloinnin ja tehokkaiden imureiden avulla.

Metsätalon ja Takkisen kokemat puupölyn aiheuttamat työympäristön terveyshaitat ovat yleisiä kaikkialla. Nykyisissä EU-maissa arvioidaan olevan 3–4 miljoonaa puupölylle altistunutta, ja kun EU vappuna laajenee, altistuneiden määrä lisääntyy miljoonalla.

Suomessa puupölylle altistuneiden määrä on viimeisimmän arvion mukaan noin 63 000 henkilöä. Puupöly ei ole yksinomaan puutuoteteollisuuden työntekijöiden ongelma, vaan altistuminen on yleistä myös rakennustuotannon eräillä osa-alueilla.

Jo murto-osakin htp:stä ärsyttää

Mikkelissä toimiva Olavi Räsänen Oy:n parkettitehdas oli vajaat pari vuotta sitten mukana Tampereen teknillisen korkeakoulun puupölyä koskevassa tutkimuksessa. Sen johdosta tehtaalla tehtiin pölypitoisuusmittauksia. Niissä kävi ilmi, että arvot olivat selvästi alle puupölyn työhygieenisen raja-arvon eli haitalliseksi tunnetun pitoisuuden. Sitä nimitetään htp-arvoksi, joksi on määritelty 5 milligrammaa kuutiometrissä ilmaa.

Työsuojeluvaltuutettu Marketta Kiukas kertoo, että parkettitehtaalla mitattiin pahimmillaan "vain" 1,4–1,5 milligramman pitoisuuksia, mutta silti Metsätalon ja Takkisen kuvailemat altistumisoireet olivat yleisiä.

Kiukas kertoo, että vaikka kriittisiä raja-arvoja ei ylitettykään, mittauksissa saatujen tietojen ansiosta pahimmat puupölyn tuottajat poistettiin ja konekohtaista imurointia parannettiin. Lisäksi tehtaalla on käytössä ilmankostutusjärjestelmä, jota tarvitaan parkettiin käytettävän raaka-aineen kostuttamiseen. Samalla se sitoo puupölyä ja estää sen leijailemista ilmassa.

Harva käyttää suojaimia

Olavi Räsänen Oy:n Seuralan tehtailla käytettävä puulajivalikoima on laaja. Vuosittain valmistettavasta 800 000–900 000 parkettineliöstä lähes puolet tehdään tammesta, mutta sen lisäksi käytössä on puolenkymmentä muuta puulajia.

Parkettitehtaan tuotantoesimies Timo Koljosen esittämässä luettelossa vilahtelee koivun, männyn, pyökin ja vaahteran ohella sellaiset eksoottiset lajikkeet kuin jatoba ja merbau.

Juuri tällaisia eksoottisia kovapuita on pidetty puuta työstävien työntekijöiden kannalta kaikkein haitallisimpina. Siitä huolimatta henkilökohtaisten suojainten käyttö on työsuojeluvaltuutetun mukaan ollut vähäistä parkettitehtaalla.

– Osa on käyttänyt henkilökohtaisia suojaimia, mutta isoin osa ei. Tuntuu siltä, että täällä työskentelevät ovat tottuneet puupölyyn eivätkä koe sitä vakavaksi terveyshaitaksi, Marketta Kiukas sanoo.

Lähes 30 vuotta Olavi Räsänen Oy:ssä työterveyshoitajana työskennellyt Marjatta Vehviläinen sanoo, etteivät parkettitehtaan työntekijät ole juurikaan valittaneet puupölyn haitoista. Hänen arvionsa mukaan työntekijäkunta on valikoitunut niin, että herkimmin puupölyyn reagoivat karsiutuvat itsestään joukosta.

– Usein käy niin, että kun uusi työntekijä saa puupölystä oireita, hän itse toteaa työpaikan olevan hänelle sopimaton ja lähtee muualle.

Niin työterveyshoitaja kuin työsuojeluvaltuutettukin sanovat, että hyvästä kehityksestä huolimatta tehtaalla on edelleen pölyongelmia.

– Siivoamiseen pitäisi kiinnittää entistä enemmän huomiota. Jos puupöly puhdistetaan paineilmalla, se ei sitä poista. Päinvastoin paineilma pistää pölyn liikkeelle ja saa sen leijailemaan ilmaan ihmisten hengitettäväksi, Marketta Kiukas huomauttaa.

Annakati Mattila

Puupölytutkimuksen suomalaisiin uranuurtajiin lukeutuva Tarja Kallas-Tarpila on tutkinut puupölyä ja sen haittavaikutuksia kymmenkunta vuotta. Samaa aihepiiriä käsittelee myös hänen väitöskirjansa, jota hän parhaillaan viimeistelee.

1990-luvulla tehdyissä tutkimuksissa selvisi, että puun työstäjillä oli yllättävän paljon silmä-, nenä- ja kurkkuoireita. Kävi myös ilmi, että puupöly sai nenän tukkoon pieninäkin, jopa alle yhden milligramman pitoisuuksina.

– Jos valtaosa työssään puupölyn kanssa tekemisiin joutuvasta porukasta halutaan saada oireettomiksi, nykyisellä htp-tasolla siihen ei varmasti päästä. Vallitsevan normituksen mukaan yhden milligramman pitoisuuksissa liikuttaessa kysymys on vähäisestä tai merkityksettömästä riskistä, joka ei aiheuta toimenpiteitä.

Tarja Kallas-Tarpila sanoo, että tämänhetkistä raja-arvoa pitäisi alentaa vähintäänkin puolella. Jos lähdetään kovin korkealta tasolta, on vaikeaa perustella työnantajalle, miksi terveystarkastustoimintoja pidetään yllä, vaikka pölypitoisuus ei asetu riskinarviossa merkittävälle tasolle.

– Nykyinen puupölynormitus tekee lakisääteisen työterveyshuollon toiminnan aika hampaattomaksi. Ainoa helpotus on, että jos työpaikalla käytetään yhtäkään tunnetusti allergisoivaa puulajia, voi vedota siihen ja virittää terveystarkastukset pienemmissäkin pitoisuuksissa, hän muistuttaa.

Työterveyslääkäri Tarja Kallas-Tarpila toivoo, että puupölyn htp-arvo määriteltäisiin ärsytysvaikutusten vuoksi uudelleen ja uutta määrittelyä tehtäessä otetaan huomioon paitsi suomalaisten tutkijoiden kokemukset myös kansainvälinen tietämys.

– Yleisenä terveysperusteena puupölyssä on pidetty yhtä milligrammaa kuutiossa. Se säätelisi kaikkia kolmea riskiä eli syöpävaaraa, allergiavaaraa ja ärsytyksen kautta tulevia haittoja.

– Olen henkilökohtaisesti omassa riskinarviotyössäni työpaikkaselvityksiä tehdessäni pitänyt rajana yhtä milligrammaa ja lähtenyt sen perusteella katsomaan niin terveystarkastustarpeet kuin suositustarpeet teknisille torjuntatoimille ja henkilökohtaisille suojaimillekin, Tarja Kallas-Tarpila toteaa.

Puupölytutkimuksen uranuurtajiin kuuluva työterveyslääkäri Tarja Kallas-Tarpila sanoo tutkimusten osoittavan, että puupölyn htp-arvoa on laskettava reippaasti.