Pääkirjoitus
Tärkeässä rynnäkössä
 arin
menneen viikon mittaan SAK ja sen jäsenliitot ovat lyöneet rumpua näkyvästi
televisiossa, lehdissä, toreilla ja turuilla ay-jäsenyyden puolesta. Laaja julkisuusisku
on liittynyt osana vuosi sitten alkaneeseen Liikkeessä-kampanjaan, jolla haalitaan
varsinkin nuoria potentiaalisia jäseniä. Kampanja tähtää siihen, että liittojen
riveissä olisi toukokuun edustajakokoukseen mennessä 10 000 uutta jäsentä.
Rynnäkön yhteydessä pyritään
madaltamaan erityisesti jäsenyyden kynnyksiä. Aiemmin hyvinkin mutkikasta
liittymisprosessia on helpotettu mm. verkkopalvelulla ja puhelinneuvonnalla. Toisaalta
liittojen houkuttelevuutta on parannettu hyvään alkuun päässeellä, ostoeduilla
ryyditetyllä yhteisellä jäsenkortilla.
Julkisuusviikkojen jälkeen kampanja
jatkuu työpaikoilla ja oppilaitoksissa ja sen aikana kehitetyistä toimintavoista on
määrä tulla SAK:laisen järjestötyön ruisleipää.
Suomalaisen ay-liikkeen edustavuus
hipoo nyt maailman huippua ja neljä palkansaajaa viidestä kuuluu ammattiliittoihin.
Paremmin asiat eivät juuri koskaan ole olleet. Tulevaisuus ei kuitenkaan näytä yhtä
kirkkaalta, ei varsinkaan SAK:n näkökulmasta.
Kymmenen vuoden aikana
järjestäytyminen SAK:n liittoihin on laskenut seitsemän prosenttiyksikköä, kun sekä
STTK ja varsinkin Akava ovat lisänneet joukkojaan. Tämä painopisteen heilahdus johtuu
erityisesti koulutustason yleisestä noususta ja SAK:n perinteisiä aloja möyrineistä
ammattirakenteiden muutoksista.
Varsinkaan nuorten tulo ay-leiriin ei
suju entisellä innolla. Vaikka alle 25-vuotiaista kaksi viidennestä kuuluu
ammattiliittoihin, heidän järjestäytymisensä on kymmenessä vuodessa harventunut
viidellä prosenttiyksiköllä. Myös pätkätyöläisten jäsenaste on selvästi
kokoaikaisten alapuolella, työttömistä enää puolet liittojen kirjoissa ja pienillä
työpaikoilla jäseniä harvassa. Näiden ryhmien keskuudessa Liikkeessä-rynnäköllä on
sosiaalinen tilauksensa ja nämä ryhmät myös tarvitsevat kipeimmin ay-liikkeen ja sen
jäsenten neuvoja ja tukea.
Tampereen yliopiston sosiologit ovat
seuranneet palkollisten ay-suhdetta pari vuosikymmentä. Nyt tässä suhteessa eletään
ainakin orastavaa epäilyn vaihetta. Sekä SAK:n että Akavan leireissä jäsenyyttä
punnitaan yhä useammin hyötyä ja kustannuksia vertaillen. Jäsenyyttä ei enää
pidetä velvollisuutena eikä siihen työpaikoilla painosteta. Nyt kysytään, onko liitto
minulle tarpeellinen ja vaaditaan, että tarve myös osoitetaan.
Palkkatyöläinen
6.2.2001 nro 1/01 |
